Alkuperäinen ajatukseni oli pitää juoksemiseen keskittyvää blogia. Nyt tilanne on se, etten ole juossut kunnolla yli kolmeen vuoteen. Kunnolla tarkoittaa sitä, että voi juosta yli puoli tuntia ilman pelkoa siitä, ettei kävele seuraavaan kolmeen päivään. Näiden kolmen vuoden ajan juoksulenkkini ovat olleet kokeiluita. Pahimmasta kokeilusta pohkeeni tulehtuivat melkein viikoksi enkä pystynyt kiipeämään rappuja ollenkaan. Useimmista on seurannut "vain" parin viikon polvi- ja penikkakipuja, jotka ovat rajoittaneet kävelylenkit pakollisiin muutaman sadan metrin koirankusetuslenkkeihin.
Siitä huolimatta elättelen edelleen toivoa juoksuharrastukseen palaamisesta. Aloitan usein lauseeni "sitten kun voin taas juosta" ja haaveilen pitkistä lenkeistä, onnellisen väsyneestä venyttelystä, juoksuvaatteiden pesemisestä ja haisevien lenkkareiden tuulettamisesta. Olen miettinyt kaikkia juoksuun kuuluvia asioita ja tehnyt huomioita mitä kummallisimmista asioista. Olen esimerkiksi miettinyt, mitä lisään ruokavaliooni välttyäkseni krooniselta nälältä, joka säännöllisestä juoksusta näillä ruokatottumuksilla väistämättä seuraisi.
Juuri nyt olen toiveikkaampi kuin koskaan. Olin viime viikolla lenkillä, eikä minulle tullut mitään tavallesta poikkeavia vaivoja. Jalkani olivat uuvuksissa ja pohkeet vähän jumissa, mutta se oli pitkän tauon jälkeen täysin odotettavissa. Paha penikkatauti ei hyökännyt päälleni tuhannen miehen voimalla, polvi ei pannut minua nilkuttamaan lenkkiä seuraavaa päivää, eikä edes lenkillä kummalliselta tuntunut nilkka lähettänyt mitään kipusignaaleja myöhemmin.
En ole uskaltanut vielä mennä toista kertaa. Aion nyt aluksi tehdä vain yhden lenkin viikossa, kunnes alan taas luottaa jalkoihini. Se yksi lenkkikin tulee olemaan todella lyhyt: vain puoli tuntia ja koiran ehdoilla. Se tarkoittaa, että välillä kävellään ja välillä pysähdytään kakalle tai haistelemaan heinänkorsia. Voisin käydä lenkillä yksinkin, mutten luota itseeni. Lähtisin kuitenkin heti alkuverryttelyn jälkeen juoksemaan liian kovaa liian kauas ja lopputuloksena olisi katastrofi. On parempi ottaa hidastelija mukaan ja opettaa sitä pikku hiljaa juoksukaveriksi.
Näiden lenkkiyritysten lisäksi olen alkanut treenata jalkalihaksia. Olen aina välillä yrittänyt, mutta seurauksena on olleet kamalat kivut penikoissa ja polvessa. Melkein voisi sanoa, että jalkojen treenaaminen on viimeisen parin vuoden ajan ollut pelkkää kävelyä. Nyt olen tehnyt muutamia jalkaliikkeitä jo useammassa treenissä, eikä mitään erityisiä kipuja ole ilmennyt. Aion lisätä jalkaliikkeiden määrää pikku hiljaa. Toivottavasti tämä tästä taas lähtee.
