12 kuukaudessa eli 52 viikossa eli 365 päivässä ajattelin kulkea omilla jaloillani 2500 kilometriä vain kengänpohjat jalkojeni ja maan välissä. Ei polkimia, rullia, suksia tai teriä. Tavoitteeni tarkoitus on saada minut kulkemaan omin jaloin. Tuhannen kilometrin juoksutavoite tulee luultavasti täyttymään ongelmitta, mutta puolta pidempi kävely vaatiikin jo vähän panostusta. Kerta toisensa jälkeen minun on mietittävä, valitsenko henkilöauton, bussin tai polkupyörän vai olenko reipas ja kävelenkö. Kilometritavoite on auttava minua yhä useammin valitsemaan oikein.
Tänään on maaliskuun 25. päivä. Jotta olisin aikataulussa, kilometrejä pitäisi nyt olla noin 500. Tämänpäiväinen lenkki mukaan luettuna niitä kuitenkin on alle 400. Ei se oikeastaan ole mikään ongelma, koska onhan aivan eri asia juosta pohkeenkorkuisessa lumihangessa kuin siistillä metsäpolulla tai kuivalla asvaltilla, mutta minusta kuitenkin olisi jotenkin lohdullista olla mieluummin edellä kuin jäljessä. Urheiluviikkoni kuitenkin tulevat olemaan aika samanlaisia ympäri vuoden, sillä kesällä osa energiastani kuluu töissä. Niitä ei voi laskea korvaavaksi kuntoiluksi, mutta silti ne verottavat voimiani ja saavat lihakseni välillä niin kipeiksi, etten pysty rappusia nousemaan iloisesti hypellen. Myös kilometrien mittaaminen tulee vaikeutumaan, kun rutiininomainen arki muuttuu lomaksi, eikä kaikkialla tee mieli kytätä urheilukelloa.
Uskon kuitenkin, että tämä on hyvä päätös. Onhan sen oltava, sillä se on jo tehty. En aio luovuttaa tai laskea tavoitettani. Jos huonosti käy, joulukuusta tulee vuoden urheilullisin kuukausi ja tammikuusta lepokuu, mutta uskoisin senkin vaihtoehdon olevan kokemisen arvoinen. Viime vuonna kun aloitin juoksemisen, päätin syksyllä 400 kilometrin tavoitteesta. Joululomalla kirittävää oli vielä puolensataa kilometriä ja lopulta uudenvuodenaattona viimeinen kympin lenkki päättyi ja olin niin poikki, että olisin voinut kontata viimeiset parisataa metriä kotiin. Naapurin lapset katsoivat surkeaa ontuvaa menoani ja minun teki mieli sanoi heille, että juokseminen on oikeasti kivaa ja olen superonnellinen.
Se kai tämän kirjoittamisen tarkoituskin on: kertoa kaikille sitä vielä tietämättömille, että juokseminen ON parasta maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti