Minä aloitin lihaskuntotreenaamisen uudelleen tammikuun ensimmäisellä viikolla. Se tekee minusta lupausurheilijan, jonka into todennäköisesti laantuu maaliskuuhun mennessä. Taistelen kovasti sesonkiurheilijan leimaa vastaan esimerkiksi sillä että en ole hankkinut mitään lupaukseni tueksi: ei uusia urheiluvarusteita, ei salikorttia, ei kuntourheilijan kalenteria eikä edes suurta ihmisjoukkoa, jolle olisin uhonnut aloittavani uuden terveellisen elämän. Olen puhunut lupauksestani muutamalle ihmiselle, mutta puhun heille koko ajan treeneistänikin, joten olisivat he saaneet tietää joka tapauksessa. Vaikka urheiluni on vielä niinkin minimaalista kuin kaksi puolen tunnin harjoitusta viikossa, innostukseni on jossain pilvissä. Ehkä juuri siksi pidänkin treenaamisen niin maltillisena, etten vain sorru käyttämään kaikkea innostustani ennen ensimmäistä kuunvaihdetta.
Sinua saattaa ehkä kiinnostaa, miten lupaukseni muotoilin. Se kuului näin: "herää kolmena aamuna viikossa urheilemaan". En edes määritellyt sitä, mitä pitää tehdä. Myöhemmin kyllä päätin, että vähintään kahtena aamuna urheilun on oltava lihaskuntoharjoittelua, koska kävelen muutenkin lähes sata kilometria viikossa ja kolmen lenkin siirtäminen aamuun olisi pelkästään tyhmyyttä (koska aamulla on pimeää ja joskus pitää nukkuakin).
Tästä päästäänkin aasinsiltana mainitsemaani kävelyyn. En suinkaan ole lojunut sohvanpohjalla näitä kuukausia, vaan olen ulkoillut enemmän kuin ikinä aiemmin elämässäni. Käyn ulkona vähintään kolme kertaa päivässä ja vähintään yksi näistä kerroista kestää reilusti toista tuntia. Syy on varmaan helppo arvata. Sillä on neljä jalkaa ja se varmistaa kumealla äänellään, etten jää sänkyyn makaamaan, kun on aamu-ulkoilun aika. On karvaisesta ystävästäni ollut sen verran haittaakin, että minun on lähes mahdotonta levätä kunnolla. Luultavasti polveni olisi paremmassa kunnossa, jos en rasittaisi sitä joka ikinen päivä, mutta uskon henkisenkin hyvinvoinnin olevan suuri tekijä. Jos en saisi kävellä, olisin lihava ja masentunut enkä vahingossakaan venyttelisi tai tekisi jumppaliikkeitä.
Tämän kirjoituksen pointti oli kuitenkin se herännyt lihastreeni-innostus. Olkoon aamu-urheiluni pysyväistä sorttia ja lisääntyköön treenimääräni maltillisesti mutta varmasti. Ehkä maaliskuuhun mennessä nousenkin kyykkäämään jo neljänä aamuna viikossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti