Polveni on kipeä. Käveleminen tuntuu inhottavalta, joten pakollisia siirtymiä lukuunottamatta aion pysyä mahdollisimman paikoillani.
En tiedä, onko tämä seurausta huonoista lenkeistä. Viime perjantaina juoksin elämäni ensimmäisen oikeasti huonon lenkin, jonka aiheuttama vitutus ei kadonnut edes sen yliarvostetun lämpimän suihkun jälkeen. Edellispäivänä paha karma jatkoi jylläämistään ja vasta 45 minuutin jälkeen juoksu alkoi sujua. Viimeisellä neljänneksellä hyvään fiilikseeni kuitenkin sekoittui mystinen tuntemus polvessa. Pitkillä lenkeillä on lähes aina jotain outoja fiiliksiä, joten unohdin koko asian varsinkin kun rappusten nousu ei tuntunut miltään.
Kipu kuitenkin palasi eilisiltana. Olin koko päivän istunut piknikillä, joten jos kyse oli ylirasituksesta niin hermoni olivat aika paljon jäljessä - edellisestä lenkistä kun oli yli vuorokausi. Olen pohtinut, ärtyikö polveni huonoista istuma-asennoista, mutta se tuntuisi aika absurdilta.
Mieltäni vähän rauhoittaa, että minusta on tuntunut tältä ennenkin, ihan juoksuhistoriani alussa. Ängin silloin juoksutreenini töiden sekaan, vaikka töissä olisi riittänyt treeniä ihan yksinäänkin. Kun polvi alkoi tuntua oudolta, en ollut kovin yllättynyt. Pidin sitä normaalina reaktiona fyysisesti rankkaan ajanjaksoon. Kesätyöni kun usein ovat sellaisia, että töitä tehdään niin kauan kunnes minä sanon, etten enää jaksa. Se tarkoittaa sitä, että jos jalkoja särkee ja väsyttää, mutta tiedän pystyväni kävelemään vielä tunnin, niin sitten kävellään.
Olin silloinkin ihan varma, että polvi paranee levolla, mutta ikävä kyllä täyttä lepoa ei ollut saatavilla. Minun piti lähteä viikoksi tekemään seisomatyötä lähes ympärivuorokautisella työtahdilla. Jatkuvasta seisomisesta, huonosti nukkumisesta ja kyykistelystä huolimatta polveni parani ja parin päivää toivuttuani jatkoin juoksuohjelmaa ilman mitään ongelmia.
Luulen, että jo huomenna tajuan ylireagoineeni. Aion silti ottaa tämän mahdollisesti säikähdykseksi jäävän varoituksen tosissani ja siirtää suunnitelmiani ainakin viikolla. Tietenkin voi olla, että vaikka tässä on ollut vain kaksi lenkkiä seitsemään vuorokauteen, alkoholin nauttiminen on hidastanut palautumista. Juon yleensä aika harvoin, mutta nyt sattui kahdet hyvät juhlat samalle viikolle.
En voisi olla tyytyväisempi, että juoksen "kilpailuni" omin päin kun voin sitä nyt näin kätevästi siirtää. Tietenkin minua harmittaa, että joudun niin tekemään, kun olen siitä niin paljon intoillut, mutten halua ottaa mitään riskejä. Elämän pisin lenkki ei ehkä ole hyvä tapa palkita rasittunutta jalkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti