Sunnuntailojumista

[Teksti kirjoitettu jo 5.päivä, siksi aihe ja päivämäärä eivät täsmää.]

Polvikipu lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Olen eilisen ja tämän päivän aikana kävellyt n.15 kilometriä ilman minkäänlaisia todellisia merkkejä polvivammasta. Kyseessä oli siis varmaankin vain jonkun hermon huono asento tai jotain. Pelästyin silti sen verran, että aion jatkossa rajoittaa metsäpolkulenkkini yhteen viikossa ja lisätä liikkeitä ja sekunteja lämmittely- ja venyttelyrutiineihini.

Koska minulla on nyt väsynyt ja saamaton olo, eikä suunnittelemani ahkera opiskelu ota onnistuakseen, vastailen Iinan esittämiin kysymyksiin. Koska en nyt välitä koska-sanan ylikäytöstä, kerron vielä, että kirjoitin vastaukseni yhtenäiseksi tekstiksi kysymys-vastaus-parien sijaan, koska minä itse luen mieluummin yhtenäistä tekstiä kuin kysymyksiä ja vastauksia. Jätin pois kysymykset, joihin vastasin jo.

1. Luetko paljon toisten blogeja?
2. Mitä urheilu merkitsee sinulle?
3. Mitä eri lajeja harrastat säännöllisesti?
4. Mitä muuta harrastat kuin urheilua?
5. Paras urheilumuistosi?
6. Tärkein urheiluvarusteesi?
7. Paljonko urheilu vie aikaasi tavallisella viikolla?
8. Minkälainen harjoittelija olet?

1. Seuraan blogilistan kautta 20-30 blogia, joista säännöllisesti (useamman kerran viikossa) luen ehkä kymmentä. Juoksu- ja muiden urheiluaihesten blogien lisäksi luen muutamaa lifestyle-blogia ja ruokablogeja.

2. Urheilu on minulle koko ajan tärkeämpää enkä voisi kuvitella eläväni ilman sitä. Kun muutama päivä sitten polvikipu jysähti tajuntaani, olin ihan masentunut. En halunnut tehdä yhtään mitään eikä päässäni pyörinyt kuin yksi ajatus, etten voi loppuelämäni aikana tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla tuijottamassa televisiota. Omin jaloin liikkuminen on minulle valtavan tärkeätä.

3. Juoksun kanssa lähes yhtä tärkeä liikuntamuoto minulle on kävely. Joku voisi pitää sitä välttämättömänä hyötyliikuntana, jota ei pitäisi mitenkään nostaa jalustalle, mutta minäpä teen juuri niin. En ymmärrä sitä, että liikutaan pienimmätkin matkat autolla ja sitten käydään varta vasten kävelylenkillä. Minun kävelyni koostuu muutaman kilometrin pätkistä, mutta niitä tuleekin monta päivässä. Tänä vuonna olen kävellyt melkein 400 kilometriä ja niistä yli 90 prosenttia on paikasta toiseen liikkumista.
Juoksun ja kävelyn lisäksi yritän tehdä säännöllisesti lihaskuntoa, mutta välillä se tahtoo unohtua. Treenaan lähinnä ulkokuntolaitteilla, kahvakuulalla, käsipainoilla ja omaa kehoa vastuksena käyttäen.

4. Urheilun jälkeen rakkain harrastukseni on kirjoittaminen. Blogin lisäksi kirjoitan kirjeitä, päiväkirjaa, novelleja, runoja, sähköposteja ja tietenkin paljon koulutehtäviä. Kuten varmaan kaikki kirjoittamista rakastavat, minä myös luen paljon. Viime aikoina tenttikirjat ovat syöneet lukuintoani, joten olen lukenut lähinnä lehtiä ja Juha Vuorista. Tilaan opiskelijabudjettiini nähden aivan liian montaa lehteä, mutta olen huomannut niiden avartavan maailmaani valtavasti. Lähes päivittäin huomaan aloittavani lauseen: "Luin lehdestä, että..." Kesä- ja joululomalla kuitenkin keskityn myös romaaneihin ja runokirjoihin. Perinteenäni on lukea joululomalla vähintään kaksi kirjaa ja kesälomalla monta kirjaa viikossa.

5. Ilmauksesta "paras urheilumuisto" mieleeni nousee heti hyviä hetkiä hyötyliikunnan parista, mutta jos pitää tehdä valinta "oikeaan" urheiluun liittyvistä muistoista, valinta on vaikeampi. Ei ole mitään yhtä hetkeä ylitse muiden. Tietenkin jotkut hetket ovat parempia kuin muut, mutta ne ovat hyviä nimenomaan siinä hetkessä. Endorfiinihumalan ja ympäristön täydellinen vuorovaikutus ei kuulosta kerrottuna kovin kummoiselta varsinkaan jos ei muista mitään yksityiskohtia tai edes sitä, oliko kesä vai talvi. No, voisin nimetä ainakin yhdeksi parhaista urheilumuistoista viime talvisen peltolenkkini, kun lähdin peltotielle, jossa pahimmillaan upposin lumeen reittä myöten. Muutenkin koko reittini oli vähintään 10 sentin lumihangen peitossa, mutta se tuntui ihan helpolta peltopätkään verrattuna. Kotiin tullessa oli aika voittajaolo.

6. Tärkein urheiluvarusteeni on urheilurintaliivit, koska ilman niitä ei voi juosta missään maastossa tai missään tilanteessa. Juoksukengät tulevat tietysti lähes yhtä tärkeänä kakkosena, mutta esimerkiksi paikallaanjuoksua voi kotona harrastaa ilmankin.

7. Tyypillisenä viikkona minulta kuluu varsinaiseen urheiluun 8-10 tuntia, mutta jos kaikki verryttelyt, venyttelyt ja muut liikunnalliset oheistoimet lasketaan mukaan niin tuntimäärä on pari tuntia korkeampi. Jos haluaa vielä tarkemman luvun siitä, paljonko urheily syö vapaa-aikaani, mukaan pitäisi laskea myös suunnittelut, vaatteiden vaihdot, varusteiden hankinta jne, mikä toisi taas tunnin-pari viikossa lisää.
Kun reilu vuosi sitten aloin käyttää Heiaheiaa, määritin viikkotavoitteeksi 6 tuntia. Aluksi senkin täyttäminen vaati minulta tietoista yritystä, mutta pikku hiljaa tavoite täyttyi helpommin ja helpommin ja nostin sitä. Tällä hetkellä tavoitteeni on 8,5 tuntia ja toisina viikkoina se jää vähän alle ja toisina ylittyy reilusti. Muutaman kuukauden päästä voin toivottavasti taas vähän nostaa sitä ja vuoden päästä 10 tuntia on jo itsestäänselvä vähimmäistavoite.

8. Olen puolirutinoitunut urheilija. Haluan urheilla aina suunnilleen samaan aikaan ja tietää ennalta, mitä teen ja kuinka kauan. Saatan kuitenkin fiiliksen mukaan vaihtaa treenien paikkaa keskenään, pidentää tai lyhentää niitä ja siirtää seuraavalle päivälle tai jopa viikolle. Joskus innostun kokeilemaan jotain uutta minulle outoon vuorokaudenaikaan ja joskus taas uudet jutut odottavat kokeilemista viikkokaupalla, kun pitäydyn vain vanhoissa ja tutuissa tavoissa urheilla. Ainoa pysyvä piirre on se, etten koskaan jätä suunniteltua treeniä väliin muun kuin levon tarpeen takia. Pyrin aina olemaan suunnitelmissani realistinen ja teen mieluummin ylimääräisiä treenejä kuin jätän suunniteltuja pois.