Olen tämän päivän lenkki mukaan lukien juossut ampiaisennahkatossuilla vähän yli maratonin verran. Voisi kai jo olettaa, että sisäänajo alkaa olla pikku hiljaa suoritettu. Vammasaldoksi jäi yksi ainoa säälittävä rakko. Se oli todellakin niin säälittävä, että diagnosoitiin vaadittiin kaksi tarkkanäköistä silmäparia ja silti rakko vaikutti liian pieneltä ollakseen todellinen. Koska siitä seurasi enemmän hupia kuin harmia, en laske sitä edes kenkien miinuspuoleksi. Sen sijaan liian pitkät nauhat voisin laskea, mutta nekin johtuvat lähinnä siitä, että minulle olisi saattanut sopia paremmin puoli numeroa pienempi koko. Vaikka olen oikeaoppisella nauhoitustekniikalla saanut kengät kurottua täydellisen kokoisiksi, nauhat yltävät pohjan alle tuplasolmusta huolimatta. Näin keväällä se ei vielä aiheuta ongelmia, koska työnnän nauhat housunlahkeisiin, mutta kesällä pitää keksiä joku toinen taktiikka. Sukanvarsiinkaan ei voi kesällä työntää, koska käytän silloin varrettomia sukkia. Tietenkin nauhat voisi julmasti katkaista, mutta pelkään niiden purkautuvan ja olen vielä niin rakastunut kenkieni ulkonäköön, etten halua pilata niitä millään tavalla.
Tänään kyllä menin uusilla kauniilla kengilläni ekaa kertaa metsään. Käännyttyäni kotimatkalle tuuli puhalsi niin ilkeästi, että halusin päästä suojaan ja metsän puut sitä tietenkin tarjosivat. Myönnettäköön, että otin jopa muutamia kävelyaskeleita, kun en halunnut tärvellä kenkieni kaunista väriä astumalla mutaläjään. Saatoin kyllä samalla suojella housujanikin, koska muta tunnetusti on liukasta ja johtaa huolettomalla askelluksella helposti kaatumiseen.
Nyt on ehkä aika avata vähän tuota keksimääni termiä ampiaisennahkatossut vaikka se saattaakin olla aika läpinäkyvä. Kenkäni eivät siis ole tiikerin- tai leijonanväriset, vaan räikeän täydellisen mustakeltaiset. Päällisen verkko tuo jopa mieleeni hunajakennot.
Ensin ajattelin, että ampiaisennahka ei tuota oikeanlaisia mielikuvia vauhdikkaista juoksukengistä saati minusta, mutta sitten muutin mieltäni. Ampiaisethan ovat uskomattoman nopeita eläimiä ja jos minun jonkun eläimen nahasta valmistettuja kenkiä pitäisi pitää, valitsisin ehdottomasti hyönteiset. Tietenkin nyt voidaan saivarrella siitä, onko hyönteisillä nahkaa, mutta siihen en lähde. Koen, että ampiaisennahkakengät kuvastavat minun arvojani aika hyvin. Olenhan true vegaanien silmissä pelkkä soijajogurttia rakastava sekasyöjä, koska syön hunajaa. Olen jopa niin radikaali ruokatottumuksissani, että voisin syödä hyönteisiä, jos niitä olisi kadulla tarjolla kuin Aasiassa. Ei sillä, että tykkäisin välttämättä niiden mausta, ennhän ole koskaan maistanut, en edes lapsena, kun kastematojen syöminen oli kai tapana.
Tarkoitukseni ei ole puhua ruokavaliostani tämän enempää, mutta halusin vain mainita nämä uskomattoman syvälliset ajatukset, joita äsken juostessa pyörittelin päässäni.
Moikka.
VastaaPoistaHaastoin sinut blogissani. :)